Eli siis uusi blogimme löytyy osotteesta:

 http://www.harmaat.blogspot.com/

Tän kuvan eteen on sitten tehty hommia hikihatussa! Assi ei ois millään malttanut pysyä paikallaan tai katsoa oikeaan suuntaan. Sääkään ei suosinut ja gimpin kanssa olen värkännyt ikuisuuden kuvan parantamiseksi ja silti toisen koneen näytöllä tää ei enää edes näytä hyvältä :D. Mutta on sentään jonkulainen viritelmä.

Mitään suurempia ei muuten olla tehty. Lähinnä ollaan opeteltu Neran kanssa temppuja, sillä olemme löytäneet naksuttimen syvimmän olemuksen. Nera rakastaa oppimista, sitä että vihdoinkin naksahtaa. Samalla ollaan vähän naksuteltu seuruuta, paikkaa korjailtu taaemmas ja muuta kivaa. Eepulle ei naksuttimella saa ollenkaan samanlaista vaikutusta. Siis että pitäisi itse keksiä mistä se naksu tulee? No way!

Temppujen lisäksi mulle on iskeyt lenkkeily innostus. Aah, tänään alkoi joululoma niin voidaan viettää kaikki päivät metsässä rymyten :). Niin, ja vuodatus päätti, että todellakin muutamme blogspottiin, ei tää anna liittää kuvan osoitetta, tuohon "lisää kuva" palkkiin (eli siis kirjota ite). Koitan joululoman aikan tehdä ulkoasun, niin päästäs muuttamaan. Pari kuvaa vielä Eepusta ja Neposesta:

 (<- Eepun syvin olemus: Moi, mää oon Elvis. Kuka sää oot?)

Nera sairastaa. Tuo lause on niin syvältä. Onneksi ei mistään kovin vakavasta ole kyse, pissatulehdus ja kuumetta vain tälläkertaa. Ja hei, meidän eläinlääkärikäynti saldo takuulla alitettiin reilusti viimevuodesta (joka lähenteli 20 kertaan, joten onko ihmekkään...). Käytiin eilen lääkärissä ja saatiin antibiotti ja kipulääkkeet. Nyt koiran voinit on parantunut ihan silmissä! Viime yönä ei edes tarvinnut nousta käymään pissalla. Juoksu alkaa myös olla takana päin, joten valtakunnassa on jälleen kaikki hyvin.

Vuosikin alkaa taas olla loppumaan päin, joten tavoitekatsauksen aika. Meidän tavotteet olivat tälle vuodelle aika rennot ja ykköstavoite oli pysyä terveenä. Ihan jeeshän siinä on onnistuttu, Neran katkennutta hammasta ja pissatulehdusta lukuun ottamatta. Niin, ja Neran kanssa päästiin treenimään agilityä ja toukokuussa liideltiinkin pitkän tauon jälkeen. Muistan sen tunteen vieläkin :'). Myös muutamiin kisoihin kerettiin hankkimaan kisakokemusta, ens vuonna haetaan sitten tulokset :D. Eepun tavote oli käydä luustokuvissa ja opetella tokoa ja mejää. Tokon tavoite yitettiin reilusti, olemme TK1 onnelisia omistajia. Mejäilemässä käytiin jopa kerran, mutta ehkä ensi vuonna. Niin, ja näyttelyt ei varsinaisesti kuulunut tavoitelistaan, mutta tulihan sieltäkin kaksi sertiä! Luustokuvissa käytiin, valitettavasti luusto ei ole priimaa. Riman alittaja oli Assi, joka ei ehtinyt tokokisoihin, mutta ehkä vielä joskus...

Ensi vuodelle Elviksen kanssa on suunnitelmissa BH, TK2 ja voin liikkeet mahdollisimman pitkälle, riippuu vähän, mitä onnistun sössimään ja kuinka pahasti :D. Sekä viimeinen serti eli FI MVA. Neran kanssa voitaisiin nousta kakkosiin, sekä treenata ahkerasti tottista ja jälkeä. Tai mitä nyt ikinä keksitäänkin. Ai niin, ja pysytään terveenä. Minä voisin saada hyvän päättötodistuksen ja päästä jonnekkin kouluun. Niin JA kehittyä koirien ohjaajana. Jokohan tuli lueteltua kaikki?

ps. Vuodatus jos jatkat noita idiootteja ongelmia vielä ensi vuonnakin (kuten nyt jotain idioottimaisuuksia kun yritän kirjottaa...) muutan blogin muualle!

Tovi on vierähtänyt siitäkin, kun viimeksi oon Eepun treeneistä kirjoitellut. Ollaan nimittäin aloitettu kuumeinen kaukotreeni. Sanotaanko, että parissa viikossa niistä on kehkeytyyt mulle oikea pakkomielle. Aamuruoka uhrataan niille, samoin yksi tai kaksi pientä sisätilatreeniä päivässä. Pakkomielle syntyi, kun tajusin miten sairaan huono maahan meno tekniikka Ee:llä on, siksi hitaus liikkeestä maahan menossakin johtuu. Mutta siis, ongelman nimi oli perse, joka kurottautui maahan mennessä kohti taivasta sievänä sulavana suurena kiepautuksena. Huomatkaa imperfektimuoto. Ei siis nouse enää :D. Olen hämmästynyt, kuinka hienon pohjan olen saanut Eepun kaukoihin tehtyä, sen luonnolisen liikkuma tavan huomioiden (olisiko oikea sana fysiikka?). Se ei liiku senttiäkään :). Vähän ollaan jo etäisyyttä kasvateltu. Jotain iloa tästä mun perfektionistiasta.

Agilitykausikin loppui...öö...tässä pari viikkoa sitten. Valitettavaa, kuinka lyhyt agikausi on, kun ei ole mitään hallia tms. käytettävissä. Toisaalta, juuri sellaisiin treeneihin kausi pitäisi aina päättääkkin, miellä oli ihan huiput treenit :). Hannu Männistö oli pitämässä viimeisiä Ykan treenejä ja Neralla oli aivan loisto fiilis. Huippuhyvät treenit siis.

Neran takajalkojen nosto temppu etenee mukavasti. Hämmästyttävää, kuinka paljon sen takapään käyttö on parantunut tuon tempun myötä. Opetin myös koko tempun täysin naksuttimella, ja oli aika mielenkiintoista nähdä, miten lamppu todellakin syttyy koiran päässä :D. Tämän myötä Nera on saanut hurjasti lisää omaa aktiivisuutta treenatessa, joten taidan opettaa enemmänkin temppuja tällä tavalla. Itseasiassa, olen aikalailla saanut myös jonku temppuinnostuksen, joten treenauksessa on tällähetkellä jalkapallon kuljetus kuonolla tökkien. Myös Elviksen kanssa ollaan tätä kokeiltu, mutta Eepu on mies, Eepu ei voi tajuta! Tai tajuaa, mutta hitaasti. Samoin ollaan kosketusalustaa Een kanssa yritetty oppia, mutta jätkä on ihan pihalla, mistä se nami tulee :D.

Neralla on ollut nyt juoksut kohta pari viikkoa. Känkkäränkkäily loppui tänään kuin seinään, ja on Elvikselle ihan tyrkky. Ja koska se on kiellettyä, niin tyrkytetään sitten Assille. Assi on ihan mielissään saamastaan huomiosta :D. Ja Elviksellä on hankala elämä. Ja ja ja... No, onneksi juoksee nyt, niin ei tarvii kuunnella Elviksen lemmen lurituksia jouluna (yritän epätoivoisesti löytää tästäkin jotain positiivista ;))

Perjantaina aamulla hypättiin Eepun kanssa junaan ja matkattiin Helsinkiin. Päästiin sellaselle pöytäpaikalle ja saatiin matkakavereiksi neljä käärmettä, joiden omistaja paljastui jossain Tampereen kohdalla myös Haapavetiseksi (Haapavedellä ei ole juna-asemaa, joten mentiin eka Ykaan). Perinmielenkiintoinen matka siis. Elvis käyttäyti kuitenkin mallikelpoisesti, sen kanssa on ihana matkustaa :). Perjantai iltana vielä vähän shoppailtiin Veeran kanssa.

Lauantaina mentiin messariin kymmenen maissa. Myös Eepu lähti mukaan, vaikkei kehässä ollutkaan, mutta sain sille kulkuluvan. Molempina aamuina hotellilla hissirumpassa löytyi tuttuja, kyllä Helsinki on pieni paikka :D. Ja messarista tietenkin kans, mutta sieltä ihmismäärästä tuttjen bongaaminen oli hieman hankalmapaa. Kehien kiertelyssä ja kaartelussa meni koko päivä, ja illalla oli vielä tokon edustusjoukkueen karsintakoe. Oli niin hienon näkösiä suorituksia, että taas kunnon treeni-into päällä. Veera ja Nelli-lapukka pärjäsivät hienosti eli Nelli oli rop-veteraani ja isokehä kutsui. Nelli teki saman homman vielä sunnuntaina, mutta oltiin sillon jo kotimatkalla, eikä päästy kannustamaan. Onnea paljon kuitenkin molemmille! Mä unohdin syödä koko päivänä mitään, ja kun ysin aikaan illalla sai hotellin kalliin miniatyri taideteos ruoka-annoksen eteen, ei paljon naurattanut. Selvisin kuitenkin seuraavaan aamupalaan hengissä :D. En voi ymmärtää, miten ihminen unohtaa syödä mutten ymmärrä aina kaikkea muutenkaan, joten....

 Nelli isoissakehäsä ja huonekaveri Sani odottelee kehään menoa.

Sunnuntaina Eepu pääsi kehään heti aamulla ysiltä. Tuomarina oli Guido Schäfer saksasta, jolta ei kyllä ylimääräisä SA;ita herunut. Oikein hyvä arvostelu saatiin:

1½-vuotias. Erinomainen yleiskuva. Neliömäinen, vahva luusto. Urosmainen pää, erittäin kaunis ilme, tummat silmät. Oikein kiinnittyneet ja asentoiset korvat. Keskipitkä kaula, tiivis selkä. Ylöskiinnittynyt häntä, erittäin hyvin kulmautuneet etu- ja takaraajat. Hieman heikot välikämmenet. Vaihteleva harmaa sävytys. Toivoisin eturaajoihin enemmän harmaata väriä. Erittäin hyvin esitetty. Eri2

Nera oli aivan järkyttävän vihainen kun tultiin kotiin. Ensiksi Elvis sai tukkapöllyn ja sitten vasta riemuittiin mun saapumisesta kotiin. Sama kärttyinen linja on jatkunut tänäänkin ja nyt se on suuttunut jo mullekkin, kun jätin sen kotiin :D. Eepua päin ei voi edes katsoa. On kyllä harvinaisen pitkävihaista sorttia. Tosin, sillä on juoksut, niin ehkä sekin vaikuttaa....

 Neran mulkoilu ilme. Elvis sijaitsee tässä kuvassa oikealla, eikä muhunkaan päin oikein sovi katsoa :D

Olipas Eepulla taas mukavaa tekemistä, yhtä possuilua lukuun ottamatta. Nähtävästi yksi liike per kisa on sikailtava -kaikenvaralta. Mutta siis, Kannuksessa tuomarina Veijo Kinnunnen.

Luoksepäästävyys: 9, rämmittii alokasluokka laittamatta tätä liikettä ikinä kuntoon. Ehkä opetan sen joskus tulevaisuuden BH;seen. Ehkä.

Paikalla makuu: 9½, pää pyöri vähäsen

Seuraaminen kytekttynä: 9, hetkittäin keuli

Seuraaminen vapaana: 9, sama

Maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Seisominen: 5, pysähty näppärästi, mutta just ennen kuin käännyin alko hiippailemaan luokse. "Arggghh" -äänne ja pysähty. Mutta eipä sika oo tätäkään tehnyt ikinä aikaisemmin.

Hyppy: 10

Kokonaisuusvaikutus: 10, tuomari kysy multa, että mitä mieltä olin meidän kokonaisvaikutelmasta. Mä olin hämilläni et ihan hyvä tai jotain.... Tähän tuomari naurahtaa että ai jotain sinne päin, ja antaa kympin :D.

yht. 181,5p ja 1-tulos

Minun sikapossullanikin on nyt titteli nimenedustaa komistamassa. En haluais valittaa, ja jossittelukin on turhaa, mutta jos se seisominen ois onnistunut niin ois tullut luokanvoitto ja KP. No, Elvis lupas mulle, että on seuraavista kisoista hamaan tulevaisuuteen aina täydellinen :D. Hieno Ukko se on <3. Nyt otetaan vähän treenilomaa ja sen jälkeen tiukkaa vääntöä avon ja voivoi -liikkeiden kanssa.

Assi söpöilee<3

Just. Hienoa vuodatus! Tää ainainen tappelu vuodatuksen kanssa alkaa pikkuhiljaa tympästä. Nytkään se ei antanut mun liittää kuvan osoitetta, vaan piti se raivostuttavan pitkä numero-kirjain yhdistelmä, jota kuvan osoitteeksi myös kutsutaan, naputella itse. Muuttaisin blogin oitis muualle, muttakun ulkoasu on sen verran kiva, etten raaskis.

Mutta siis, jotain kivempaakin kirjotettavaa vois olla, kuin vuodatuksen sadattelua. Tänään on ollut aivan ihana pakkaspäivä ja kaivoin pitkästä aikaa kameran pölyttymästä ja napsin koirista ulkona kuvia. Ja käyty lenkkeilemässä pitkin poikin peltoja ja vähän metsääkin, koirien kirmaillessa mielissään. Mutta metsä osuudella mä en ollut kovin mielissään, kun nämä löysi kolme hirven päätä ja luut... Kaikki katos yhtä-äkkiä metsään ja mä aattelin, että ne tekee pikku lenkin ja tulee pian. No Nera tuli pian, mutta karvaisempaa kaksikkoa ei kuulunut. Lähdettiin sitten Neran kanssa kattomaan, että mihin ne jäi, ja löytyi tälläinen ihanan haiseva ja ällöttövä yllätys. En kyllä lenkkeile enää ikinä siellä, traumaattista tollanen :D.

Neran kanssa ollaan opeteltu uusi temppu. Valmennusvkl Noomi irlanninterrieri osasi nostaa jalat seinälle ja intouduin tempun tyylikkyydestä opettamaan saman Neralle. Tällähetkellä jalat nousee mukavasti sängyn tai sohvan reunalle :). Elviksen kanssa hinkataan kaukoja ja kapulan pitoa (paljon tylsempää kuin Neran jalkojen nostaminen!). Tässä varsinkin huomaa, miten erillailla ne oppii. Nera kehittyy harjoituksen aikana, Elvis harjoittelun välissä, tai siis sillon kun on levossa. Eli saatta harpata edellisestä harjoituksesta ison askeleen eteen päin, kun taas Nera etenee pienin askelin harjoitellessa.

Agiliideltykkin on. Maanantain treeneissä Ykassa neiti roiski rimoja ihan hulluna, ja kun keskiviikkona mentiin Julian ja Veeran, sekä kolmen N:än (Nera, Noomi ja Nelli) kanssa agiliitelemään, keskityin nimenomaa siihen, ettei ne rimat oman ohjaamisen takia tipu (eli en käänny kun koira on riman päällä, yritän pitää käden tasaisella korkeudella yms.) Eikä niitä rimoja tullut alas! Vähänkö huippua, että vika on taas minussa, paljon kurjempi juttu ois, jos Nera ei osais hypätä oikein. Niin, ja Julia opetti meille saksalaista. Muutaman yrityksen jälkeenhän sen onnistukin. Täytyy vielä mainita, että Julia ei onistunut siinä Neran kanssa, kun kokeili ohjata Neraa lopuksi :D. Ykassa on enää kahdet treenit jäljellä, nopeasti ne on kyllä mennyt.

Eepun kanssa saatiin paikka 24. päivä Kannuksen tokokisoihin. Ja nyt Eepu jos sikailet, niin mä puren sua! Ennakointi saatiin kuriin suht pienellä treenillä. Se kehittelee aina kisoissa jotain ongelmia mulle, yhdissä vasempaan kääntymisongelman, toisessa ennakoinnin. Kiitos ei enää Eepu! Mutta toisaalta, jottei treeni-elämä kävis liian helpoksi...

Tänään nähtiin kisoissa sitä parasta Eepua :)! Tuomarina Allan Aula, joka oli lepoissalla tuulella jälleen kerran.

Luoksepäästävyys: 10, No joo, varsin riehakas luoksepäästävyys, mutta luoksepäästävä on joten.... :D

Paikalla makuu: 10

Seuraaminen kytkettynä: 10, päivän ainoa kymppi seuraamisessa

Seuraaminen taluttimetta: 9, löysyyttä käännöksissä

Maahanmeno: 0, tää ketuttaa!! Siis mikä niissä kokeen jäävissä mättää, kun aina toinen nollataan?

Luoksetulo: 10, tää oli varsin mielenkiintoinen. Eepu luoksari käsky on "Tänne" niin mä huusin koiraa "Sivu" :O. Eepu katto mua ihan hämmästyneen näköisenä, ja olin itekkin ihan hämmästynyt joten äkkiä vaan perään "tänne" käsky. Tuomari ilmeisesti luuli, että käsky on "sivu-tänne" :D

Seisominen: 8, Tassuttelua ja ennakoi istumisen

Hyppy: 9, Ennakoi istumisen!!

Kokonaisvaikutus: 10

p. 170 ja 1-tulos

Jos oltas maahanmenosta saatu saavutettavissa oleva 10, pisteet ois olleet 190... -.-' Kylläh, harmittaa, mutta ei voi mitään. Tuomarikin harmitteli kovasti. Ja tuo ennakointi pitää ottaa heti pois. Se on meidän seuraava operaatio ennen seuraavia kisoja, jotka ois mahdollisestikkin 24. päivä. Mutta Eepu on jokatapauksessa hieno pikkumies :).

Mistä tunnista järkevästi kulutetun ja mukavan viikonlopun sunnuntai-iltana? A) jokaista lihastasi särkee lauantaisen hiihtotreenin jäljiltä. Nera oli myös tekemässä kunnon urheilijatreeniä, eli juoksemassa mäkiä ylös ja alas. B) Olet niin väsynyt, vietettyäsi viikonlopu reippasti ulkoilmassa täysin metsässä ja nukuessasi edellisen yön kohtalaisen lyhyillä yöunilla, hyvää elokuvaa ei voi jättää kesken! C) Olet suhteellisen onnellinen, kun olet juuri vetänyt puoli jääkaappia tyhjäksi, ja treenit on muutenkin sujunut aika nappiin :). Vielä on olemassa tunnistustapa D) johon kuuluu, että mm. maanantai aamuna muistuta jonkinasteista zombia.

Vietettiin Neran kanssa taas päivä Oulaisissa Honkamajalla, tällä kertaa jäljestämisen merkeissä, viimeksi, kun oltiin hakuilemassa. Kouluttajina olivat Matti Kallio ja Pasi Suorsa. Yleinen käsitys oli, että saa treenata jompaa kumpaa, peltojälkeä tai metsässä. Hyvin pian mulle kuitenkin selvisi, että olen elämäni ensimmäisissä peltojälkitreeneissä. Jokainen aloitti tekemällä makkararuudun, jossa katsottiin koiran intensiivisyyttä jäljestää. Neran kanssa ollaan tehty ruutuja viimeksi sen ollessa n. 4kk vanha, joten koira oli aluksi jokseenkin yllättynyt makkaroista, ja tää oli Neran mielestä niin helppoo. Sitten tehtiin reilun sadan metrin mittaiset jäljet, joihin laitettiin viidelle askeleelle makkaraa ja sen jälkeen oli viisi tyhjää. No minä en ollut ollenkaan varautunut tälläseen ja namit loppu heti kättelyssä. Mielenkiinnolla odotin myös, mitä Nera, jonka jäljelle ei koskaan ole laitettu ruokaa, tuumaa tästä. Minä en yhtään tykännytkään sen jäljestyksestä, tai ainakaan ruokaosuuksilla. Tyhjät sujui paljon paremmin. Paljon saatiin kuitenkin kehuja tästäkin ja etenkin Neran rauhallisesta olemuksesta jäljellä, vaikka ruoan kanssa vähän sössikin.

Sitten suunnattiin ruokatauolle ja päätettiin tehdä vielä sellanen normijälki metsään, jokainen sai tehdä sellaisen kun yleensä tekee. Nera oli varsin pätevä, mutta alkoi jo väymys näkyä, eli yritti esim, ottaa takajälkeä, mitä ei ole tehnyt juuri koskaan. Muuten sujui mallikkaasti, kaikki kepit löytyi ja muutenkin oli hieno koira. Kouluttajat totesi, että eipä heillä ole paljon mitään sanottavaa tähän, koira ajaa niin hienosti jälkeä kun voi ajaa <3. Tulipa tästä taas hirvee Neran ihkutus potsaus :D.

Kirjoiusinspiraatio ei ole oikein iskenyt. Ei sitten yhtään! Pari kertaa olen miettinyt, että pitäisiköhän ihan alkaa raapustelemaan jotain ylös, mutta ei! En edes tiedä mistä olisin kirjoittanut. Tai joo, olisin voinut tehdä piiiiitkän ja tyyylsän treenikertomuksen, mutta ei oo oikeen napannut.

Mutta siis, kuten edellisestä sai jo vähän viitteitä, me ollaan treenattu! Syyslomakin treenattiin, treenattiin ja treenattiin. Ja kun on jo kerran hyvä putki päällä, niin miksei jatkaa loman jälkeen? Oikeastaan tää valtava treeni-into juontaa juurensa valmennusviikonlopulle asti. Treenaaminen on ihanaa, eikös vain? Neran kanssa on käyty 2X jäljellä, ilmottauduttu jälkikoulutukseen ensisunnuntaille, treenattu esineruutua, agiliidelty himona ja opeteltu uusia temppuja. Niin ja siinä sivussa vähän tottisteltu. Ja Eepu on tokoillut, tokoillut ja tokoillut. Kaket ja nouto ovat enimmäkseen työn alla. Pariin kokeeseen ollaan varasijoilla ja yhteen kokeeseen ollaan ilmottauduttu. Oon asettanut meidän koularin metsästykselle aika rajan; jos ei sitä oo 31.12. niin sitten sitä ei tuu. Piste. Tai kyllähän se tulis, jos ois kokeita, muttakun kokeet loppuu tälle vuodelle. Mutta ens vuosi keskitytään kyllä jo muihin juttuihin! Assikin on treenannut vähän. Olisi Assikin korkea aika palta pitkälle venähtäneeltä äitiyslomalta ja hoitovapaalta täysipainoiseen tokon treenaamiseen. Assin puolelta asia olisi ok, mutta Assin treenaaja ei ole aivan samaa mieltä, tai ainakaan sieltä ei tapahdu oikeen minkään näköisiä merkkejä siihen suuntaa.

Neran kanssa ollaan tosiaan käyty 2-3 kertaa viikossa agiliitelemässä. Kahdestaan kun ollaan, hinkataan vaan kontakteja ja keppejä. Tai kepeissä erillaisia kulmia ja mun omaa paikkaa jne. Mutta kontaktit on menneet aivan hulluna eteen päin! Maanantaina Ykan treeneissä saatiin jopa kehuja Neen hienoista kontakteista :). Samoin paikalla olostakin yrittää lähteä enää ani harvoin. Ja siihenkään ei paljon treeniä tarvittu, joku on ollut vaan niin saamaton, ettei alun alkaen ole laittanut sitä kerralla kuntoon. Tälle vuodelle ei varmaan enää kisata, mutta ens vuodelle on suuria suunitelmia ;). Saa nähdä, jäävätkö ne vain suunnittelu asteelle. Niin, ja suuria suunnitelmia taitaa pyöriä mielessä Elvistäkin kohtaan. Katsellaan. Nyt loppusyksy ja talvi kuitenkin loistavaa pilkun viilaus ja treeniaikaa. Ja yritän jokapivä iloita siitä, ettei vielä ole lunta ja saa treenata sulalla maalla. Loppuun vielä pari loistavaa kuvaa Eepusta valmennusviikonlopusta.

Kessutyylillä ruutu

Tälle kuvalle oon nauranut niin paljon. En ymmärrä mitä tässä tapahtuu, ilmeisesti jonki sortin ruutuun meno on kyseessä :D. Kuvat Susanna Myllyniemi