Eilen käytiin Hyttikallion kentällä tottistelemassa Neran kaa. Tai lahnailemassa olisi ehkä parempi ilmaisu. Syyn laita kyllä omaan piikkiin, eikö tuo nyt ole itsestään selvää, että väsyneenä, nälkäisenä ja muutenkin hieman huonolla tuulellla Neran treenit on aika tuhoon tuomitut? Tekinisesti vielä siedettävää, mutta ilotonta puolin ja toisin. (Elviksen treenit alempana).

Tänään mentiin Julian kanssa koululle ja suunittelin kivat motivointi treenit, että nollattas eilistä. Siinä enää mitään motivointia ois tarvinnut, Neitillä meni niin yli! Silmät oli kuin hedelmäpeli, haukkui, vinkui ja sikaili. Tää on jotain käsittämätöntä! Molemmat treenit oli suunnilleen samaan aikaan päivästä, sitä ennen tapahtuneen aktivoinni taso oli kutakuinkin sama jne, ja silti treenien viretila on vastakohdat toisilleen! Mä jo luulin, että tää tuuliviiri alkaisi jo tasoittumaan iän karttuessa, mutta ehei. Treenien suunnittelukuin on niin hankalaa, tuon mielialoista ota kukaan selvää. Jottei treenielämä kävisi tylsäksi ;). Nami palkalla viimeinen seuraaminen oli jo ihan okei, mutta muu oli ton kuumumisen takia aivan hirveetä häseltämistä.

Elviksen eiliset treenit oli toooosi hyvät. Onneksi E ei välitä ohjaaja tunnetiloista ja Elvis palkkaantuu tekemisestäkin hyvin. Seuraamispaikka oli tosi hyvä. Liikkeelle lähöt, pysähtymiset ja oikealle käännökset sujuvat myös mallikelpoisesti. En voi olla ihmettelemättä miten nopeasti E oppii. Maahanmenossa oli tapahtunut kovasti edistymistä, vaikka vähään aikaan ei olla sitäkään treenattu. Normi kävelystä menee maahan, tiedä sitten oliko ne muutamat kerrat vahinkoja vai ei. Mutta hieno eepu jokatapauksessa :).

Hirvee kuume ois jälelle ja aksaamaan <3. Toivottavasti viikonloppuna ehtii mettään, mulla kun on teatteriesityksiä pe, la ja su.