Elikkäs hengissä ollaan, viikonloppu vierähti hiihtoleirillä. Eilen sitte tehtiin pihassa kaiken näköistä molempien kaa. Nera laitettiin paikalla makuuseen ja Assi teki liikkeitä ja otti noudon monta kertaa, joka oli oikeeeta siedätystä, sillä joka Neran tuntee niin tietää ettei se voi _sietää_ että joku muu koskee sen kapuloihin (ja jonka Jepi on saanut tuntea nahoissaan X)). Mut ei, mitään propleemia, hienosti pysyi.

Seuraaminen ei oikeein lähtenyt rullaamaan ja koko koira tuntu olevan naapuripitäjässä. Ite sitten aloin innostaan Neraa, ja seuraamisessakin suunnilleen tanssin ja loikin. Koko koira oli iha  eri ohjattava, ja vasempaan käännökset jota ei eka sujunut oli aika mageet. Siinä vaiheessa alko jo naurattaan, tässä koirassa ei oo mitään vikaa, vaan kaiken pahan alku ja juuri on taas kerran minun pieni ja hassu pääni! Tajusin itekkin olevani koiran silmissä ihan varpasillaan kisa tilanteissa koiran näkö kulmassa. Mitä väliä vaikka saiskin huomautuksen tanssivasta kävely tyylistä, kunhan koira pysyy mukana ja vireessä?

Istumisen seiso ekana, se onnistuu hyvällä tuurilla (bh häämöttää lauantaina Help!). Maahan menossa tarvi kaks käskyä, ja luoksetulo oli hieman laiska, otettiin sit vauhtiluoksetulo. Jos sinne Haapajärvelle tulee lähdetyä, mun pitää ite pysyä ilosena ja en saa jännittää _tippaakaan_. Yritän aatella et ne muut joutuu jännittään, kun ne joutuu kisaan meidän kanssa (hah, huono yritys, meille nauretaan siellä, mutta mennään sittenviihdyttään yleisöä). Ja jos jännitän pilaan takuu varmasti koiran suorituksen. Tänään lavastetaan treenit ja sitten koira saa tottislepoa. Tohon alas jää väli lyönti mutta tää vuodatuksen kirjoitus ohjelma temppuilee jotakin...