Jees, eli tänään lähdettiin aamupäivällä ajeleen kohti Oulun Äimärautiota, jossa siis Nera pääsi pyörähteleen kehässä. Kehä oli puolitoista tuntia myöhässä niin ei ollut mitenkään kiva odotella kovassa tuulessa. Onneks Nera osaa ottaa näyttely paikalla rennosti; boxissa koivet kohti taivasta oli niin hyvä nukkua, ettei neiti paljon tiennyt maailman menosta. Tuomarina oli Brenda Banbury Isosta- Britanniasta. Tällänen arvostelu:

Needs time develop body & coat. Long tail well carried. Good angulation. Not coat at all. Has one ear up and one tipped. Needs to settle earcarriange. Ja EH ja narttujen junnuluokan voitto (junnuja 3 kpl).

Positiivista oli että Nera voitti nartun joka sai kemissä Sertin :). Kehässä Tuomari tuli mun viereen kattoon Neran päätä ja vinguttaa vinkulelua, ja  hetekn päästä ja pudisti päätään ja huokaisi ; Oh my gard! (vai miten se kirjotettaan?). Siinä vaiheessa esittäjältä meinas pokka pettää, kun ajattelin et "oh my gard!" minkähän T se saa? Ja jos oisin osannut siinä tilanteessa kysyä että mikä Tuomari tädillä oli hätänä, niin olisin kysynyt :D. Siinä kehästä kun pääsin (en ollut vielä saanut arvostelua) mietein nauraen että mikähän Nerassa oli niin hirveää?!! No, noi korvathan ne oli, kun toinen on pystympi kuin toinen. Jälkeen päin harmitti vähän että miksen esittänyt vastatuuleen, niin ois ollut kummatki korvat pystyt. Muutenki oli aika tiukka täti, ja tarkka korvien perusteella. No, huomenna jatketaan!