Lähdettiin käymään metsässä, Timon, Friidan ja Maijun kaa. Oli mukana myös äiti, joka teki Friidalle jäljen (äitillä on "virkoja", agilityssä se on kuski ja esteitten kantaja, metsässä kuski ja jäljen tekijä, pitää toivoa ettei se ala pyytään palkkaa...).

Neellä oli reilut 500m mittanen jälki, kuuden kepukan kaa. Jälki oli reilut puolituntia vanha. Jana oli hieno, oiko ollut joku reilut 5 metriä, hienosti lähti, ilman mitään varmisteluja! Jäljesti, tosi tarkasti, ja intoa ja vauhtiakin tuntu olevan omituisen paljon. Jäljeltä ei tipahtanut kertaakaan, kulmassa pientä haparointia, meni yli, koukkas "takaa päin". 4 keppiä, löyty, ihan tyytyväinen, ne jäi vissiin alussa, tai tokan ja kolmosen välistä. Sillä on tullut vaan niin raivostttava tapa napata keppi suuhun ja jatkaa muita mutkitta matkaa! Sillä tavalla ne kepit varmaan jäi, kun en huomannut että oli poiminut matkaan... Pitää nyt tehdä kepeillä nouto harjoituksia.

Äiti ja Assi tokoili kotona. Nouto oli ihan ok, ei kuitenkaan niin huippu kuin eilen. Luoksetulo oli myös ihan hyvä. Enempää ne ei kerennyt tokoilla, kun pääsivät pesemään kasetelukannulla Neraa. Mä olin pihalla Neran kaa, ja menin meidän pihan vieressä olevalle pellolle. Mun veli ja sen kaveri heitteli siinä vieressä fresbeetä ja Nerahan rakastaa tätä vekotinta. Tietty ne sitten heittää sen ihan vieressä olevalle lehmäpallolle, Nera perässä, ja se pääsee jotenkin sellasen risti verkon alta sinne pellolle pyörimään lehmänsonnassa!!! Pojat ryömii perässä hakemaan ILJETTÄVÄN hajuista ja näköistä koiraa, kun ei se osannut tulla pois sieltä.... Jipii, nyt se oppi menemään sinnekkin (karkaili sinne aina pentunakin "paimentamaan" lampaita, hukkasi ne ja löysi vihaisia sonneja, kuopivan sonnin edessä rapsutellaan niskaa, ja minä syöksyn pelastamaan :D).