Illalla lähdettiin Neran kaa Julialle& Ronjalle ottaan agilityä. Ronjalla on juoksut joten Julia otti veljensä koiralla, Milla-lappikselle (siis se, jolla Julia oli mätsäreissä). Julia oli kunnostamassa hyppyjä autotallissa ja mentiin Neran kaa pitämään seuraa ja Nera osaltaan häiriköimään. Ronja yritti kovasti astua Nera... Nera parka, aina joku on astumassa sitä! Sitten vietiin hypyt kentälle, ja kaksi lastenryömimä putkea (samaa sorttia kuin mulla). Mä löysin kivan radan eräästä kirjasta ja kiva oli mennäkkin. Ensin oli hyppy putki (kaks putkea yhdessä), hyppy joka oli putken vieressä samassa suunnassa eli U-käännös. Siitä sitten taas hyppy ja keinu, ja keinulta oli oikein kätevä kääntää vielä alun hyppy ja putki. Julialla oli oikein matalalla riman laitto kohta, juuri sopiva Neralle. Nera hyppäsi (jos sitä edes hyppäämiseksi voi sanoa?) kevyesti yli. Mikään kohta radasta ei pahemmin tuottanut ongemia, mitä nyt putkeen ei ekakerralla meinannut mennä.

Mukavaa, kun ollaan vähän tässäkin edistytty, niin ei tarvii olla joka välissä namia antamassa. Vauhtiakaan tänään ei ollut liikaa! Millan vuoro kun tuli (Milla oli juoksu narussa) juoksunarun lukko ei auennut. No, tästäkin selvittiin kun vetastiin Millalta panta pois.

Löysin kun katselin kesällä otettuja kuvia, niin löysin yhden aivan kertakaikkiaan loistavan kuvan! Pikkusen repesin sen nähdessäni :)). Tossa alhaalla se kuva. Muutenkin oli ihania kuvia ja nyt vasta tajuaa miten kauheesti Nera on kasvanut! Se ei ookkaan enää mikään pikku pallero vaan koiran alku!

 Tää kuvastaa niin meidän elämää... Nera on tossa kuvassa niin pieni, ja niin hoopon näkönen että!