Saatiimpas kerrankin treeneissä oikeesti jotain aikaan, ja myös jotain uutta, mitä harjoitella. kentällä oli kolme hyppyä saman suuntaisesti suoraan limittäin ja tehtiin siinä niin, että muuten suoraan, paitsi kakkoshyppy kierrettiin takaapäin.

Neran kaa ekaks ohjaustyyliksi otettiin tavallaan ympyrää kierrätämällä joka oli ihan helppo juttu. Sit kokoeiltiin nopeinta tapaa, eli tehtiin hypyn luona "puoliympyrä" ja otettiin takaa kiinni persjätöllä. Ne onnistu molemmat tosi hienosti, kerrankin meillä jokin ohjausjuttu onnistuu =).

Treenin paras saavutus oli kyllä se että saatiin esteen takana olemista varmemmaksi! Tottistellessa, ei kyllä taatusti lähde paikallo olosta, ellei joku kävele päältä, mutta esteen takan ei malteta pysyä hetkeekään. Tähän tehtiin niin, että Neralle remmi kaulaan ja Sannalle toinen pää, että heti kun liikahataa päästään puutuumaan siihen. Ja johan alkoi Neiti pysyä esteen takana! On se kuitenkin vielä hyvin epävarma, jos saatas kevään aikana kuntoon.

Toinen edistys askel oli riman yli hyppääminen. Jos mä oon koiran edellä ja joudun kutsumaan sitä, Nee alittaa ensimmäisen esteen. Mä en ymmärrä, miten se pääsee miniriman ali pudottamatta sitä! No laitettiin rimat ristiin ja kaks rimaa (toinen matalammalle ja toinen korkeammalle), ja sit hyppäs jo yhdellä rimallakin! Huippu, kahat juttua saatiin eteen päin yhdissä treeeissä! 

Ne meidän kepit <3 ! Ne on tosi mahtavat! Kerrankin jotain on sen pienessä päässä napsahtanut oikeille paikoille. Pujottelee sika nopeeta n. metrin mua edellä ja otin vähän sivuttainkin etäisyyttä ja niin että mä juoksin, koska yleensä vaan kävelen perässä.

Vaihdettiin kakkos hyppy toiselle puolelle, eli sama treeni päinvastoin. Vaihdettiin myös koiria ja mä sain ohjata Demiä. Oli hauskaa ja vähän omistuista ohjata pientä brasilianterrieriä! Sanna ohjas sit Neraa, oli myös mielenkiintoista nähdä oman koiran tekemistä, kun ei videoita oo otettu kuin viime keväänä ja niissä ei nyt ole mitään nähtävää, sen verran kuumana koira kävi. Tehtiin myös Neran kaa päin toiselta puolelta treeniä, pyöräytys jutskat oli ihan helppoja, mutta takaa kierrossa mä olin aluksi aivan liian hidas ja koira pääsi luikahtamaan mun takaa ja siivekkeen välistä. Siitä tuli sit päähän pinttymä, mut taas jotain uutta treenattavaa!

Mä en edelleenkään voi käsittää miten erillainen Nera on agility kentällä. Kaikkialla muualla paikoissa maailmassa se on superlullukka, mutta ei siellä missä otetaan agilitä! Siellä se riehuu ja kiljuu ja kiellot kaikuu kuuroille korvielle ja on itsepäinen koira. Ehkäpä se on paikka jossa se pääsee totettuamaan sisäistä bordercollietaan ja sitä hommaa, mitä se rakastaa.