Eilen illalla Neran kanssa otettiin agia ensimmäistä kertaa 15. heinäkuun jälkeen eli puolivuotta viime aksailu kerrasta. Tai no "agia ja agia" otettiin vain hyppy, hyppy, putkeen -sarja, jossa rimat 35- 40cm. Ekat hypyt tuntui ihan mahtvalta, Nerakin tuntui nauravan ja oli ihanaa nähdä sen nauttivan täysillä tekemisen riemusta. Mutta eihän mikään ikinä voi mennä hyvin, päättyä onnellisesti tai olla mitenkään niin hyvää kuin se kuulostaa. Muutaman hypyn jälkeen Nera ontui vasenta etujalkaansa, sitä jonka kanssa ollaan nyt sairastettu puolivuotta. Ainut ajatus oli, että tää ei voi olla enää totta.

Nerassa ei ole viiimeiseen 2½ kk näkynyt mitään merkkejä, että se olisi onnistunut kesällä loukkaamaan itseään, paitsi siis eilen. Tassua tunnustellessa nyki sitä pois, nyt kun on ollut niin ettei välitä tippaakaan koko tassun tunnustelusta. Ulkona Nera on riehunut, hyppinyt ja kaahannut satalasissa Elviksen kanssa, mutta tassu ei selvästi ketä tälläistä järjestelmällistä hyppäämistä.  Illalla kuitenkin melko pian lopetti ontumisen, onneksi. Huomenna soitellaan Akuuttiin päin, jos pääsis loppuviikosta kuviin. Normielämäähän tassu ei hankaloita mitenkään, saa nähdä , oliko agiliitelyt nyt sitten liidelty, vai miten tässä käy. Kessut tunutvat vielä oikein kääntävän veistä haavassa, nekun ovat Neraan verrattuna (aivan ymmärrettävästikkin) hitaita ja käsissä kiinni. ottaa kyllä päähän, odotin niin, niin kovasti että oltais päästy taas agilityyn kiinni :(.

Viime aikaiset tottistreenit on mennyt, (Nera -tuuliviirille tyypillisesti) hyvin vaihtelevasti. On ollut tosi huippu treenjä ja aivan surkeita esityksiä. Odotan kyllä innolla tottiskoulutusta, josko sieltä ois taas jotakin uutta ja apua eteen päin!