Ja pitkästä aikaa päästiin Neran kaa agililtyn pariin Ylivieskan maneesissa =).Oli aivan huippua ja kaks tuntia treenailtiinkin. Tehtiin ykkösluokan rata, vauhdikas ja tosi oli tosi mukava mennä. Nera jaksoi kuunnella loistavasti, vaikka selvästi oli aivan intopinkeenä. Rimat oli 45cm, eikä yhtään rimaa tullut alas :). Loppuun oli suoraan rengas, hypppy, hyppy ja Nerahan alitti kummatkin hypyt joka kerta kun sai suoralla sen verran vauhtia räpylöihinsä (juoksee siis matalana). Irtoamistakin oli havaittavissa taaimmaisilla hypyillä ja Aa:lla. Muutenkin Neraa oli tosi mukaavaa ohjata ja radat oli virheettömiä, keppejä ja loppusuoran alitteluita lukuun ottamatta.

Aa:lla on alastulo kontaktit ihan sairaan surkeet! Varmaan johtuu osittain pk- esteen vähäisestäkin harjoittelusta. Niitä pitäs päästä treenaan. Kyllä se niihin nippanappa parilla tassulla yläreunaan koskee, mut sekään ei oo mitenkään varmaa. Kepit, meidän ikuinen ongelma kohta. Ei kepit huonot ollu, mun pitää vaan osata sanoo niin oikeesseen väliin käsky, kepit. Oikeestaan meidän ongelma ei oo kepit, vaan toiseksiviimeinen keppiväli. Sitä ei Neidin mielestä selvästikkään oo tarkotettu pujoteltavaks. Muuten kepit oli tosi hienot, itsenäistä pujottelua vähän mun edellä.

Neralle oli radalla aivan uuskin este, mustaputki, mutta tuskin ees huomas siinä mitään erikoista. Harjotelttiin Neran kaa back läppii, vai miten se nyt kirjotetaankaan, mut sitä yhtä ohjausjuttua kuitseki ;). Eka kerta meni aivan säkällä tismalleen oikein! Sit pitkikin jo taiteilla mut saatiin me onnistuneita läppejä useampikin. Pari kertaa otettiin puomia. Odottelu ajoilla seurauttelin ja tulin siihen tulokseen et meidän kyllä pitää kisata tokossa sillon kun vieressä on menossa agility kisat, niin sillon ois meidän päivä ;). Eli seuraaminen oikein upeaa, kun sen viretilan sais tokoa/tottista treenatessa aina noin korkeelle.... Pääsispä vaan pian uudestaan treenailemaan agia!

Ai niin, Assilla on huomenna ultra!!