Saati ahneista keeshondeista, joista toinen on kieroutunut ja liukas kuin saippua, ja toinen rasittavan vainoharhainen omisuutensa menettämisen suhteen?

Kaikki alkoi siitä, kun äiti osti possunkorvia jotka haisevat todella pahalta (tai se vähä mikä niistä nyt on jäljellä). Pahan hajunsa vuoksi korvat olivat säilytyksessä takterassilla, piilotettuina ja hyvin pussitettuina. Arvatkaa vaan kauanko Asilla menee tälläisen aarrekätköksen löytämiseen? No anyway, Assi korvineen oli alkuviikosta suhteellisen helppoa maanitella sisälle. Eilen ulkoilessa Elvis sitten muisti missä äipän löytömät aarteet sijaitsevat. E nappasi korvan ja viiletti sen kanssa peltotietä pitkin vähän matkaa ja jäi hyrsimään korvaansa sinne. Jos lähestyin sitä 3m säteellä pikkupoika juoksi 10 metrin päähän karkuun ja järsimään korvaansa.

Ajattelin sitten, että haempa Neran ulos, se ottaa muutenkin kaikki jutskat E:ltä pois, taatusti korvankin. Vaan ehei, eihän Nera edes tajunnut että Elviksellä on jotain erityistä (bortsutko muka älykkäitä?). Edellä kuvattua lähestymistaktiikkaa + uhkailua, kiristystä ja lahjontaa jatkoimme Neran kanssa parin sadan mertin ajan, kunnes lopulta annoin periksi että syököön korvansa ulkona. Tänä aikan Neran kanssa saatiin vieläpä tehokkaat treenit! Herra söi korvansa ja tuli sitten mun ja Neran luokse jatkaen kiitolaukkaa kotiin, - ja korvapussin luo jota en älynnyt lähtiessä viedä sisälle. Mun ja Neran saapuessa pihapiiriin yksi nakertaa toista korvaansa nautinnollisesti silmät puoli ummessa. Siinä vaiheessa lyssähdän huokaisten portaille istumaan, parempi kai se omalla pihallaan on luuta syödä kuin tiellä? Kaiken lisäksi mulla alkoi jo olla kiire hihtotreeneihin. Sit mäkin keksin jotain todella nerokasta, tehdään ”vaihtari” Elviksen jo puolet syödystä korvasta pussilliseen (ja tämänkin ahaa- elämyksen saavuttaminen kesti noin kauan). Ja tähän lankaan toikin meni! Sekä loppujen lopuksi E sai vain pienen palan korvaa (jonka mä leikkasin oksasaksilla :D) ja korvat päätyivät sisälle lapsilukkojen taakse.

Tänään Assi löysi vielä jostain yhden pudonneen korvan jonka kanssa se sitten linnottautui koirankestävälle hangelle, jossa se sai mussuttaa sitä aivan rauhassa, korviin jo totaalihermostuneen emännän katsoessa vieressä. Joten, älkää säilyttäkö possunkorvia ikinä ulkona!