Alkaa tulla kuluneeksi tasan vuosi, kun Neran jalan onnettomuus tapahtui. Jalka on onneksi parantunut täysin ja kipeä jalka on pelkkä muisto. No, Neralla on selväti joku kyky vetää tapaturmia puoleensa, tiistai iltana Nera tappeli ihan kunnolla Friida -sakemmaninni kanssa. Sinä iltan ei huomattu muita vammoja kuin reikä otsassa, silmän vieressä, ja ajateltiin vaan ettei onneksi osunut silmään.

 Keskiviikko aamuna aloin heittelemään N:lle frisbeetä ja ensin oli tarttumassa siihen, mutta perui aikeensa ja ajattelin, että sitä tökkäsi suuhun joku tikku. Katsoin suuhun ja yläikenestä tuli verta, enkä tässäkään vaiheessa osannut epäillä mitään vakavanpaa, tikun tökkäyksenä pidin. Iltapäivällä aloin leikkimään Neran kanssa pehmeällä lelulla ja mietin, että mikä sitä vaivaa kun ei leiki kunnolla. Kohta koira alkoi köhimään ja ajattelin että nieläsi pumpulia, mitä vielä, toinen sylkäsee hampaan! Hammas oli mennyt poikki ja lähti edestä, ylärivistä. Hammas oli siis katkennut tai jotain sinne päin jo edellisenä iltana tappelussa, mutta lähti irti vasta seuraavana päivänä. Perjantaina päästiin vasta ell:n ja laittoi laput kennelliittoon. Osa hampaasta on jäänyt ikeneen, joka voi tulla vaivaamaan, mutta selvenee ajan kanssa. Voi mun tapaturma-altista harvahammasta, se näyttää vanhan varmaan ihan gangstalta, jos vielä aikoo enemmänkin hampaitaan katkoa ja arpia hommata :D.

Elvis kehittyy tokoliikkeissä huimaa vauhtia! Se on oppinut alohypyn viikossa, vaikka olin pari päivää sitten ihan varma, ettei siitä liikkeestä tule koskaan yhtään mitään. Mutta äkkiähän tuo tuon loppujenlopuksi oppi. Alon liikkeistä seisominen on ainut, ei vielä niin hallinnassa oleva liike. Ehkä tää paketti tästä vielä elokuuhun mennessä kasaan tulee :). On se vaan aivan mahtava mies <3.

Perjantai-lauantain olin Ristijärvellä hiihtoleirillä, olipas kivaa olla pitkästä aikaa leireilemässä, tosin hiukan liian kuuma oli.... Huomenna Pikku Ee ja minä kehään Kemiin.