Eilen siis kerettiin pitkästä aikaan agitreeneihin. Mitään erikoitsa rataa ei ollut, suoraan hyppy, kepit A ja hyppy. Hypyn jälkeen valssasin ja tultiin takaisin lähtöön. Kepit oli mennessä "väärältä" puolelta mentävät. Nera oli ihan vauhdissaan ja teki tosi hienon radan, ja niin upeet kepit, ettei enne oo ollut! Haki itse hienosti oikeen alotus kohdan ja pujotteli itsenäisesti. Tokalla radalla alko jo kuumumaan, ja ei enää oikein jaksanut kepeillä yrittää. Sitten tehtiin se irtoamis treeni (mikä on Neran mielestä huippua), siinä vaiheessa koira oli jo aivan yli kierroksilla, teki mitä halus ja ei antanut ottaa itseään kiinni, kaahaili vaan itsekseen radalla. Saatiin kuitenkin mentyä rata. Autossa se piti hirveetä konserttia, ja mulla petti hermot ja annoin sille "ympärikorvia" tai no, kuulla kunniansa. Koira ei inahatnutkaan enää ja seuraava rata oli jo aivan mahtava! Nee jopa kuuntei nopeuden vaihdoksia ja oli aivan upea! Sen kuumuminen ois pitänyt puhaltaa poikki jo heti tokalla radalla. Ratojen välissä tehtiin seuraamista joka oli tosi hienoo, lisäksi se oli aika pitkä pätkä

Assin kaa tehtiin myös, äiti yhden radan ja mä yhden radan. Miten erillaisia ohjattavia noi siis on! Assi tepsutteli oikein kivasti, vaikka parit rimat roiskasikin. Iskä rakensi myös pk- A esteen (jonka alastuot oli aika liukkaat), Nera meni hienosti pienen suostuttelun jälkeen. Ja kessulainenkin repäisi, kiipeämällä Aan, harjalla tosin alkoi vähän hirvittämään niimpä se hyppäsi eteen päin suoraan mun syliin :).

Toissa päivänä käytiin ottaan esinettä. Eka kerta oli ihan ok, intoa ei nyt mitenkään kovin paljon mutta ihan ok. Toka kerralla Nee lähti vauhdikkaasti, otti esineen ja puodotti sen taas välille. Laitettiin uudestaan, ja vähän matkan päästä meni koira, ja kun se oli haukuttu, niin metsästä rymistelee mummeli sieni ämpäreiden kaa joka vähän pelotti Neraa. No eipäs siitä esineen etsimisestä enää sen jälkeen tullut enää paljon mitään....