Eilen päästiin pitkästä aikaa taas agitreenauksen pariin. Huh, mikä urakka olikin pienen pläntin kolaamisessa, että päästiin treenaa! Ekaks takaiskuks hajos yks kola (joita oli muutenkin yks liian vähän), joten kaks sai toimia koirien erottelijan, kun koirat juoksenteli mukana ja edessä. Onneks Sannan ja Satun pappa kävi mönkijällä avittamassa. Roudattiin 4 hyppyä ja putki. Nera taas niin kuuman, niin kuumana.... Tuli aika kovasti kynsille, ja sai sit kuullakkin siitä. Muutenkin mulla meni sen odottelu käyttäytymisen kaa hermot, ja sai siitäkin kurinpalautuksen niin rauhoittui vähän.

Neran kaa tehtiin ohjausjuttuja mineillä. Mä en ymmärrä mistä se on keksinyt se rimojen alittelun! Eka rima on aivan _pakko_ alittaa. Ei se ainakaan siitä johdu ettei se pääsis, eilenkin rojutti kirjotuspöydälle ilman vauhtia.... Se nyt on vaan niin super hauska juttu (siis mineilläkin). Ja taas ei millään voinut istua hetken siellä hypyn takana aloillaan! Argh, treeniä vaan tuohonkin. Ihan hyvin kuunteli kaikesta huolimatta ohjausta, ja ihan kivaakin oli =). Sunnuntaina uudestaan!

Ei olla mitään treenailtu eilisten agien lisäks, mut yks päivä lenkillä sattu aika hauska juttu. Nera tulee kepeistä aina aivan kaheliks, ja lenkillä on aina keppi suussa. No, minähän yritän karistaa lahkeessa kepin kanssa riehuvan koiran heittämällä kepin, mut keppi lentääkin pusikkoon josta koira ei sitä löydä. Niimpä mun pitää mennä sitä kaveriksi hakemaan. Puskion ja tien välillä oli oja, ja neiti, joka oli ihan haltioissaan löydetystä kepistä hyppää mun takaa samaan aikaan kun mä oon hyppäämässä, ja mojauttaa mua sillä hirveellä karahkalla takaraivoon. Kyllä siinä piti vähän aikaan nauraa, kun koira pahoinpitelee omistajansa kepillä :D. Assilla on edelleen nälkä, nälkä ja vielä kerran nälkä! Pitäs punnita se, onks painoa tullut lisää....!