Aloitetaan vaikka lauantaista, pentukurssista, jossa saimme nähdä mullistavan luonnon ihmeen, Eeppa väsähti! Oli tosin sairaan kuuma (nyt alku viikko tosin on ollut tosi kylmä) ja niimpä herraa alkoi väsyttää puolen välin kohdilla.

Aloiettiin perusasennon opettelusta, meillehän tää oli ihan tuttua puuhaa, mutta Elvis alko hoksimaan asiaa huomattavsti paremmin kun paneuduttiin siihen oikein kunnolla. Elvis tekee ihan super tiiviitä sivuja ja kontaktikin löytyy kivasti =). Maahan menoa kerrattiin ja luoksetuloa tehtiin myös (vauhia vois ehkä pikkusen rajoittaa: käy kahden metrin lenkityksen mun takana, kun ei saa himmattua vauhtiaan ). Oihitusharjoituksia ja paikalla makuuta. Eeppa oli tässä vaiheessa jo niin poikki että ois voitu tehdä sille evl:n paikalla makuu, eikä ois varmaan liikkunut senttiäkään :D. Loppuun rauhoittuminen ja kerrankin me oltiin priimuksia :DD.

Agia sit sunnuntaina. Elvis kyllä seuraa äitinsä jalan jälkiä agilituksen suhtreen :D. Riemua ja tekemisen halua kyllä löytyy, mutta ehkei siitä agitykiksi ole, en tiedä. Huippu hyvä se kuitenkin luulee olevansa ja kunnon lavakarismakin sillä tuntuu olevan; "kattokaa hei kaikki, mää meen agilityä ja mä juoksen ihan täysiä!" Tehtiin siis kaks hyppyä suoraan ja mutka putkeen hieman hankalasta kulmasta Elvikselle niin kävi aina kunnon lenkitykset ja aivan päin vastaiseen suuntaankin lähti juoksemaan. Ihanaa vauva agilityä <3.

Assi juoksee ja höpsöttelee Neran kaa, Nerakin alentuu moiseen, kun ei tässä tylsässä perheessä muutakaan tapahdu. Assi missaa nyt keikkansa launataina täällä järjestättevien BH-häiriökoirana. Nerassa paljastuu lisää uusia puoli sairaslomasta johtuen. Se on oppinut kerjäämisen jalontaidon <3. Istutaan ja noustaan siitä kahdelle takajaloille ja yritetään tehdä pistä -temppua....  Neran muutenkin mainio hallittavuus ulkona on parantunut hirmuisasti, mikä on tosi ihanaa.