Eli aloitetaan vanhimmasta asiasta, Torstaina oli agility treenit, jossa oli kivan vaikee rata. Neralla meni vähän miten sattuu, kun oli niin kuumana, ja mitä kuumempi koira radalla, sillä mitä kuumempi koira radalla, sitä huonommin menee, liikaa hösellystä ja oman radan suoritusta, eikä tulla luokse kun kun käsketään. Yritin aina ratojen välillä jäähdytellä, aika huonoin tuloksin, mutta tottista teki hyvin kun otettiin.

Ja tänään otettiin auto ja keula kohti Haapajärveä BH-kokeeseen jossa tuomarina Mikael Kallio, mielessä eilisen huippuhyvin menneet treenit. Treeneissä Nee teki loistavasti, oikeen mittaset seuraukset, maahan meno huippu, mut istumisen seiso. Mutta mikä tärkeintä, vire säilyi. Ja pysyi hienosti paikallaan. Tänään sitten arvattavasti meni kaikki perseelleen. Ihan päin sanoko mitä. Nera oli ensin ihan kauhuissaan sirun tarkastuksesta (tämä se sitten on inha juttu kun koira pelkää sitä kapulaa, kiitos erään eläinlääkärin). Vähän ennen kehään menoa otin leikkimään, ei oikein syttynyt. Eka paikalla makuuseen.Pysyi hyvin. Mutta huoh, irti seuraamisessa tuomari keskeytti, koira vaan pyrki autolle...

 Mä en oikeesti tajua! Mitä minä teen väärin?! Nyt voin rehellisesti sanoa ettei jännittänyt tippaakaan. Kumpi meistä on latvasta laho, minä vai koira? Toivottvasti minä.... Mut sen mä haluan tietää, mikä tässä nyt mättää? Onko Nera niin pehmeä ettei se vain kestä sitä tilannetta, että se on isolla kentällä, jossa ohjaaja on (melkein :D) eleetön, ja ihmiset tuijottaa sitä? Mistä se tajuaa kisatilanteen eron treeneihin? Onko koko treenaamisessa mitään mieltä jos koiruus ei siitä tykkää, jos tokoilu ei vaan oo Neraa varten? Alko pikkusen nyppiin, kun kotona ulkona ilman mitään käskyä koira seuraa vaan huvin vuoksi ihan täydellisesti.... Ois suunitelmissa että laitettas talven ajaksi koko hiivatin tottis jäihin, ja palattas kesällä asiaan. Siirrytään siihen mitä Nera rrrrakastaa, eli agilityyn. Ja kokeillaan peltojälkee, siihen ei mitään muuta yli määräsiä tottiksia ja esineruutua tarvita.